Valvotun yön jälkeinen kello kahdeksan tylsyyspostaus.

Pari viimepäivää on ollu niin sekavia. Mun unirytmi on ihan oikeesti kirjaimellisesti menny siihen, et nukun päivällä ja valvon yöllä. Ei näin pauliina, ei todellakaan näin. Ensviikon tiistainaki ois haastattelut sinne ammattistartille missä haluaisin olla tosi edustava ja reipas, koska mun on _pakko_ saada ees joku opiskelupaikka sillä mä tiedän sen että jos en sitä saa nii pistän kaikki tietämättäni menemää iha vituiks ja elämä luisuu vielä enemmä pois raiteiltaan. Jos tätä unirytmiä sais nyt korjattua ja näinpoispäin nii enköhän osaa edustaa edes jonku verran :-)

Mä en oikeestaan koskaan oo tykänny koulunkäynnistä ikinä. En koskaan. Oon just nätä ihmisiä jotka aamulla herää herätyskelloon, ja jokaikisenä kouluaamuna että on mielessä kouluun lähtemisen lisäks se toinen vaihtoehto että jäät kotiin. Ysiluokka meniki mulla ton takia ihan päin vittua ja viimeset kolme viikkoa sit olitkin joka päivä muutaman tunnin ylimäärästä siel koululla istumassa niitä poissaoloja korvatuks. Muistan mun ensimmäisen koulupäivän vähän liiankin hyvin. Heti kun äiti oli poistunu luokkahuoneesa aloin huutamaa ja itkemää että haluun pois. Traumat.
  Mä voin rehellisesti sanoa olevani niitä ihmisiä jotka haluis saada hyviä tuloksia aikaseks just nimenomaan koulun suhteen ja lauseet "Nyt mä oikeesti parannan tän jälkeen !"  ja"tästä eteepäi alan panostaa kunnolla" on kuultu mun suusta useemmin ku tarpeeks. Ja onko asia parantunu millään tavalla ? No ei. Yleensä ne tulokset on vaan laskenu entisestään kokoajan vaan enemmän ja enemmän ja lopulta siihen asti että ei oo enää suuntaa mihikää muualle ku ylöspäin. Mä aina ajattelen ja lupaan itelleni ja muille et otan itteeni niskasta kiinni tässä asiassa ja muutama päivä saattaaki mennä sillälailla et teen kaiken parhaani mukaan mut sit taas tympäännyn koko hommaan, ku ei oo minkäännäköstä innostusta koko asiaan ja homma jatkuu samalla tavalla ku ennenkin.

Mut nyt mä kelasin ihan tosissaan, että jos startille pääsen, nii yritän parhaani ja ilmestyn sinne jopa useemmin ku kerran tai kaks yhessä viikossa, koska haluaisin ihan oikeesti sillon vuoden päästä saada jonkun opiskelupaikan. Ja mikä se tulee olemaan? No sitä en vielä tiedä mut toivottavasti saisin tähänki asiaan selvyyttä vuoden aikana.

Mä en koskaanikinä oo oottanut et koulut alkaa. Nyt on asiat ihan eri tavalla :D oon iha innoissaa et jos nyt pääsen sinne nii haluisin et koulut alkaa. Mut kai tääkin johtuu vaa siitä et on niin hemmetin kiva päästä tutustumaa uusiin ihmisiin ja nyt ku pääs eroon r-kylän natsilaitoksesta ja ihan eri kuviot ja eri ihmiset luvassa. Luulenpa et ne pari ekaa päivää oon iha innoissani ja että jeejee onpa kivaa mut sitte taas tulee se et ei vittu en jaksa. Onha tuo aika kamalaa ajatella nytte et kohta pitää taas olla siinä 6-7 aikaa aamusta hereillä ja ehtiny vielä nukkuakkin enne sitä kello kuutta, ku nytteki on valvonu tähän asti..
Nooh jos jättäsin nyt tän asian sikseen ennen ku ees tiiän saanko sitä opiskelupaikkaa.

Mutta ! Tää päivä meni aivan ihanan rauhallisesti :) Tai no siis periaatteessa ilta ku heräsin siinä kaheksan aikaan illalla.. Mut joka tapauksessa, ihanan rentoo ku ei oo ketään kotona ja sain viimeinki aikaseks siivottua mun huoneen ! Mulla ei koskaan oo minkäännäköstä inspiraatiota siihe jos täällä talossa on samalla hetkellä joitai muitaki ihmisiä :D Tänäänki vaa musiikit täysille ja lauleskelet ja siivoot nii sekää ei ollu nii kamalaa. Mun huone näyttää hämmentävän isolle ilman kaikkee sitä lattialla olevaa tavaramäärää, ja yhden poisroudatun hyllyn takia täällä kaikuu. Pitää päällystää viimenenki tyhjä seinä julisteilla tässä joku päivä :3

Sitte joskus vähä ennen puoltayötä kaveri tuli meille ja ajateltiin kattoo joku leffa ja päädyttiin kaunaan... tai itseasiassa molempiin kaunoihin. Ei hyvä luoja. Se on kauhuleffa mitä oon pelänny elämäni aikana kaikista eniten, mistä mulle on jääny ihan järkyttävän pitkäks aikaa kunnon vainoharhasuus ja hermoheikkous päälle ja mistä sanoin että en kato sitä enää koskaan. Siitä ku viimeks katoin sen on jo vuosia ja sillo päätin etten enää IKINÄ kato sitä mut mites kävikään.. Kaveri nauraa vieressä ku mä olen iha hädässä ja koitan piilottaa itteni tyynyn alle.
Sit ku tää kaveri neljän aikaan aamusta on tekemässä lähtöä, nii tottakai se vielä lähtiessää mulle kerto että ku menen nukkumaa nii semmone kamala örkki on mun vieressä ja sängynalla ja vaatehuoneessa ja jokapaikassa :) No tässä oon koko yön valvonu ihan paniikissa ja en oo uskaltanu liikkua omasta huoneesta mihinkään. Heti ku aurinko alkaa paistaa takapihalle nii sitte meen kyllä palvomaa aurinkoa muttajoo. Jospa jättäsin ne kaunat nyt pois jokski aikaa.

Tää nyt oli tosi sekava mut sitä palautetta saa pistää tulemaan :) !